6. toukokuuta 2009

Meni hyvä luku ihan rikki...

Olen pimittänyt postauksia, kun olisin halunnut lopettaa tämän blogin tasalukuun (150 postausta). No, onhan 151 ainakin symmetrinen, ja saattaa olla, ettei tämä tähän jää kuitenkaan. Omien juttujen kertominen suomeksi nyt vaan tuntuu tällä hetkellä vähemmän tärkeältä kuin joskus Lontoon aikoina, ja olen keskittynyt lähinnä nettisivujen rakentamiseen ja uuden blogin pystyttämiseen englanniksi. Siirtykäämme siis sinne, kuviahan siellä varmaan lähinnä tulee olemaan ja saatan vielä akuutin tarpeen tullen tulla tänne juoruamaan niin, ettei kukaan muu ymmärrä ;). Tai sitten retkahdan runoilemaan ranskaksi, kun tuo enkku oikeastaan vähän tympii...

Nettisivulla siis on toisenlainen uusi ilme ja sieltä löytyy kuvia tilkkutöistä, joita aion tehdä lisää. Uusi blogi on so-kans.blogspot.com.

Nähdään siellä, vi ses, hasta la vista ja teretulemast!

PS. Jos tökkii tuo nettisivu, kertokaa ihmeessä, se on tehty beta-versioisella ilmaisohjelmalla, jonka luotettavuusaste on plus miinus nolla...

13. huhtikuuta 2009

Uutta ja vanhaa

Rakkaat uskolliset lukijani, te molemmat. Täten julistan juhlallisesti Uuden Aikakauden alkaneeksi (mistä syystä olen entisestään laiskistunut tämän blogin kanssa). Uusi uljas sivustoni on vihdoin valmistunut ja saanut kansainvälisen ja lyhennetyn osoitteen: www.so-kans.com. Entinen osoite ja sivu toimivat kyllä myös, ainakin toistaiseksi. Sivusto on työn alla, beta-versioinen jne. mutta kehittäviä kommentteja otetaan toki vastaan. Päivittelen kunhan ehdin.

Päiviteltävää tuntuu kyllä olevan, lähinnä omassa naamassani joka aamu kun sen peilistä näen. En ole vieläkään oppinut delegoimaan ja hankalaahan se säästöbudjetilla onkin, niinpä teen kaiken ihan itse ompelusta valokuviin ja muuttopuuhiin ja siinä sivussa on tuo palkkatyö koulullakin vielä. Onneksi, onneksi täällä on täysi kesä ja energiaa tuntuu riittävän, mutta silmäpussit ovat tulleet jäädäkseen. Näin se ihminen vanhenee; jos ei lapset, niin työ... Mistä tuli muuten mieleen: muinoinen työtoverini Eudoxie sai pääsiäisvauvansa valmiiksi samaan aikaan kuin minä sivuni, molemmilla siis ihan omat kuviot tätä nykyä :).

Asetun siis studiolle, järjestelen myyntipäiviä mekoilleni, teen uutta tavaraa, yritän loihtia loistavia ideoita tuotteiksi asti ja pitää motivaation korkealla. Yksin on tylsää, yritän löytää kivan kämppiksen studiolle ja innostaa kavereita projektoimaan kanssani mutta se on aina sitä samaa vanhaa kiirettä ja rahapulaa...

6. maaliskuuta 2009

Taidekaupasta

Nyt kun mallisto alkaa olla loppusuoralla, olen joutunut miettimään designin hintaa. Johon muuten kuuluu bonuksena tolkuton olkasärky, naurettava univelka, joka aiheuttaa kevytpäisyyttä* ja kyllä vain, vihdoin ja viimein, upouusi riippuvuussuhde mustaan kahviin, johon en tähän ikään asti ollut koskenut.

Keskustelin aina ihanan** kuvanveistäjäkollegani kanssa, joka totesi taiteen hinnoittelun olevan kovin psykologista peliä. Ihmiset ovat valmiita maksaamaan sen, minkä teos heidän mielestään ansaitsee. Tämä määrittyy seuraavanlaisesti: abstrakti taide mielletään arvokkaammaksi kuin figuratiivinen taide, varmaankin siksi, että se tuntuu mystisemmältä, eikä sen teknisen toteutuksen laadun mittaamiseen ole niin jäykkiä sääntöjä kuin esittavässä taiteessa. Maalaukset myyvät paremmin kuin veistokset, koska veistoskulttuuri on kuihtunut kodeistamme tilanpuutteen ja modernin muotoilun myötä. Maalauksista saa myös piirustuksia paremman hinnan vaikka niiden toteuttamiseen olisi kulunut sama määrä aikaa ja vaivaa.

Veistoksista maksetaan enemmän, jos ne ovat jalosta materiaalista, kuten pronssista tai marmorista, metalliveistokset mielletään askarteluksi . Liikkuvat veistokset ovat vielä alempiarvoisia, koska ne ovat hauskoja, ja huumori on niin universaalia, että se tuntuu halvalta. Lisäksi veistosten käsittely-, säilytys- ja kuljetuskulut ovat korkeat verratuna litteään seinätaiteeseen. Niinpä eläinaiheisia mekaanisia metalliveistoksia tekevän kuvanveistäjäguruni loppupäätelmä on, että eläinaiheiset mekaaniset metalliveistokset ovat taloudellisesti typerin mahdollinen uravalinta. Vähän niin kuin kesämekot, joiden puskemisessa ei oikein ole mitään järkeä ;).

PS. Juuri tästä syystä Jeff Koonsit ja Rupert Shriekit herättävät minussa ristiriitaisa tunteita. Heidän ansaitsemansa maine ja mammona ovat ansaittuja, mutta heidän töistään läpikuultava laskelmointi, häiritsee...ja aiheuttaa kateutta. Elämä helpottuisi kovasti intohimoja järkeistämällä! Mikä tosin tappaisi intohimon, hmmm....

* Kevytpäisyyteen kuuluu lievä kestohumala ja aivotoiminnan hidastuminen, jonka takia löydän itseni noin vartin välein jostain tekemässä jotain, minkä syytä en enää muista.

** Yksi kevytpäisyyden oireista on ylitunteellisuus, joka tekee ihmisistä yhtäkkiä ihania.

27. helmikuuta 2009

Mallisto ja myynti tulossa...

25. helmikuuta 2009

Piirrä mulle musiikkivideo

Kaikki entiset kanssaopiskelijani eivät suinkaan kärsi ja masennu, animaatiopuolen pojilla pyyhkii aika kivasti. Kolmen miehen voimin he rekrytoivat toisiaan erinäisiin mainosprojekteihin, ja heidän viimeisin hommansa onkin sitten cooleista coolein. He piirsivät Kanye Westin suojatin Kid Cudin uusimman musiikkivideon valmiiksi täällä Pariisissa. Erityisesti kolmikon kenkäfriikki jäsen oli taivaassa, kun itse Kanye ihasteli hänen Hollannista hankkimiaan lenkkariharvinaisuuksia videon julkistamista seuranneiden bileiden vip-alueella...:)

Ps. Kiitos vinkistä, kaverit, otin sitten itseäni niskasta kiinni ja sanoin kyllä uudelle studiolle hirviövuokrineen. Tästä se lähtee! Mekkomallistoni edistyy hyvin, kuvia tulossa ihan piakkoin ja järjestän ensimmäisen myynnin ja studion avajaiset maaliskuun puolivälissä. Pysykää kuulolla!

17. helmikuuta 2009

Metrossa kuultua

Perjantaiyönä metrossa kaksi tyttöä vaihtavat asemaa kanssani. Heidän astuessaan laiturille, miehiset möläykset alkavat kaikua: "Oh my God!" ,"Where are you from?", "Oh my zeub"*, "Oh my pants!" Tytöistä toisella oli pikkiriikkiset paljettishortsit supermuodikkaiden kiiltävien legginsiensä päällä, toisella tekoturkki ja silinterihattu, ja samaiset legginsit. Pariisissa ei kukaan koskaan pukeudu noin, mistä innostunut mölö. Kuulinkin tyttöjen keskustelevan amerikanenglannniksi. Muodin pääkaupunki, kaikki on suhteellista...:S

*Tätä ei edes pitäisi suomentaa, mutta kieliteteilijä minussa heräsi juuri: Bite on alunperin laivanarujen kiinnitystolppa, jonka leveä pää ja massiivinen olemus ovat antaneet sille toisenlaisen merkityksen, suomen "munaa" huomattavasti suoraviivaisemmin... Katuteinien harrastamalla nurinkurinkielellä (nurin= l'envers, josta tavuvaihdoksella: verlens) bite= teub (sillä lopun mykkä e ääntyy murteissa ö:nä=eu), josta "englanniksi" theub, eli zeub, sillä th on ranskaksi täysin mahdoton äänne. Päivän sivistyspala ;)!